IHANAT KESÄAAMUT

Voi vitsi, nää kesäaamut on kyllä syksyyn tai talveen verrattuna se ihan oma juttunsa. Mikä tunne kun voit herätä aamulla niihin auringonsäteisiin tai aukiolevan ikkunan pieneen tuulenvireeseen. Raittiit ja viileät lakanat, joiden välissä saat rauhassa makoilla.

Mun yövuorot on oikeestaan osoittanut mulle sen, miten ihania aamut voikaan oikeasti olla. Viimeisillä aamuyön tunneilla mä voin nähdä sen auringonnousun ja aamuliikenteen, syödä rauhassa hyvän aamiaisen viileällä parvekkeella vilttiharteilla ja katsella vain ympäristöä. Keittää kupillisen kahvia tai teetä. Ja yön jälkeen, mikä tunne, kun sä pääset töistä tai oot muuten liikkeellä aamuvarhain, kun muu kaupunki vasta heräilee. Sitä tuntee monellakin tapaa itsensä niin pieneksi siellä kadulla yksin liikkuessaan.

Hassua miten oon aina ollut aamu-uninen ihminen, enkä oo ymmärtänyt näiden kesäaamujen päälle. Kai sitä ihminen oppii aikanaan erilaisille tavoille ja tavat muuttuu. Toivottavasti joskus mullakin niin, ettei nää väsyttäisi aamuisin niin paljon, vaan jaksaisin nousta myös vapaa aamuina ylös varhaisemmin. Onhan se ihan tutkittua että säännöllisellä nukkumaanmeno ajalla on hirmuisesti merkitystä arjessa jaksamiseen ja pitäisikin kiinnittää siihen omassa arjessa enemmän huomiota. Vuorotyönvuoksi se on hieman haastavaa, mutta kyllä aamu- ja iltavuoropainotteisen viikon aikaan tätä voi noudattaa ihan tavallisesti. Jokatapauksessa, oon oppinut huomaamaan miten ihania erityisesti nämä kesäaamut on. Meinaan, että oon heränny siihen, miten mä menetän todella paljon jos jatkan kesänläpi tätä aamujen yli nukkumista!

Oletteko te aamu/iltaunisia? Entä huomanneet samanlaisia ajatuksia mielessänne?

SATU